Tähtien ja hiutaleiden tärkkäys

Olen pyörittänyt lankalaatikossa varmaan jo parin vuoden ajan Anchorin hopealankaa tietämättä mitä siitä tekisi, kerä on kuitenkin pieni, vain 25 grammaa. Ja ilman sen parempaa visiota tarttui Tampereen käsityömessuiltakin pari kerää saman valmistajan Metallic-lankoja. Onneksi postista putkahti Caitlin Sainion kirja 100 lumihiutaletta, niin löytyi näillekin langoille tarkoitus. Ainakin periaatteessa. Lopulta meinaan yksikään mallli ei olevinaan onnistunut, joten soveltelin päästäni sitä mukaa kun tein. Äkkiseltään ajattelee, että kyllä sadasta mallista nyt pitäisi löytyä useampikin omaa silmää miellyttävä malli, mutta ei. Selattuani kaikki teräväkärkiset mallit ja niistä vielä parhaimpia valikoiden ei jäänyt montaakaan mallia. Oikeasti kirjassa on kyllä monta erittäin hyvää ohjetta ja kaunista mallia, mutta kun olin päässäni ajatellut tietynlaista enkä sitä löytänyt, niin ei sitten mikään meinannut kelvata. Kirja jäi äidille, ja lopulta otin mukaani vain kolmen hiutaleen ohjeen, niistäkään en lopulta käyttänyt muokkamaatta yhtäkään. Olen ennenkin joutunut ongelmiin käsialani takia ja sama kävi tälläkin kertaa, siinä missä hiutaleen aloitusrenkaaseen olisi pitänyt ohjeen mukaan mahtua kuusi sakaraa, jouduin typistämään kaikki kokeilemani mallit viiteen sakaraan. Siispä tähtiä! Tämä on ikään kuin yhteisprojekti, mutta tuntuu että toinen tekee hiutaleita ja toinen tähtiä. Tokkopa sillä väliä.

Tarkoitus oli tärkätä hiutaleet, joko kuusenkoristeiksi tai siimalla ikkunan eteen ripustettaviksi. Teimme pikavauhdilla pari kokeilukappaletta jo aikaisemmin, jotta pääsisimme kokeilemaan itse tärkkäystä. Käytimme sokerilientä, jossa oli desin verran sokeria ja saman verran vettä. Tarkoitus ei ollutkaan kolistella hiutaleita pöytää vasten, mutta tämä suhde jätti ainakin meidän kokeilussamme hiutaleet kovin veteliksi. Samaan tulokseen olisi päässyt silitysraudan kanssa, jota kokeiltiin pariin puuvillalangasta tehtyyn. Koska kuivumisaika oli suunnilleen vuorokausi, väkersin lisää materiaalia uuteen tärkkäykseen.

Tällä kertaa laitoin suoraan tuplamäärän sokeria, eli desin vettä ja kaksi desiä sokeria. Sekoittelin hetken hellalla, sen verran että sokeri suli veden joukkoon. Liemen jäähtyessä tajusin ruveta etsimään alustaa jolle tähdet eivät jämähtäisi kiinni kuivuessaan. Löysin vanhan styroksin palan ja ensimmäisestä kerrasta viisastuneena kiinnitin nuppineulat valmiiksi styroksiin, sillä käsistä tippuva sokerivesi tahmaa nopeasti kaiken lähellä olevan, kuten neulatyynyn.

Heitin kerralla useamman tähden kattilaan jotta ne kastuisivat kunnolla. Metallic-lanka on karkeaa (aavistuksen myös ärsyttävää virkata) eikä oikein tahdo kastua helpolla. Puristin ylimääräiset vedet pois ja kiinnitin nuppineulojen avulla styroksiin. Sokerin suhde oli tässä erässä niin suuri veteen nähden, että parin kappaleen jälkeen kädet alkoivat olla täynnä rihmaista sokerivettä. Todella tahmaavaa, mutta toisaalta, kädet voi aina pestä välillä kun alkaa tuntua liian tahmealta. 

Eksyi sinne yksi enemmän hiutaleenkin muotoinen yksilö. Onneksi kuvasin, sillä huomasin siinä pari puuttuvaa neulaa samalla. Ja kun kerran aloin sotkea niin ajattelin kokeilla liimatärkkäystä saman tien. Sekoitin silmämääräisesti saman määrän Erikeeperiä ja vettä ja sekoitin sen huolellisesti. Nupitettuani pari liimalla tärkättyä styroksiin tajusin että neuloja on liian vähän, joten hain varastosta puolen kilon paketin lankanauloja hätäavuksi. Ja näin jälkeenpäin ajatellen, olisinpa hakenut ne naulat heti enkä viimeisten kohdalla, sillä nyt odottaa sitten paketillinen nuppineuloja "tiskausta" sokeriveden jäljiltä. 

Liiman avulla tärkätyt olivat huolestuttavan värisiä alkuun, ja ne myös jäivät kuivuttuaan haaleammiksi kuin sokerilla tärkätyt. Ohuen ohut kerros liimaa teki tähdistä mattapintaisia, mutta uskoisin ettei värieroa synny jos tähden/hiutaleen tekisi esimerkiksi valkoisesta puuvillalangasta. Sokerilla tärkätyistä tuli hieman jäykempiä tällä lisätyllä sokerin määrällä, mutta epäilen että seuraavaan satsiin käytän kultaista keskitietä, eli otan sokerin määrää hiukan pienemmäksi. Seuraava vaihe, kun inspiraatio näiden pariin palaa, on tehdä ripustuslenkkejä ja pujotella osa siimaan. 

Japanilainen pesusieni ja neulottu tiskirätti

Vuorossa ovat kiistellyt siivousvälineet, eli virkatut pesusienet, viralliselta nimeltään tawashi-sienet, sekä neulotut tiskirätit. Kun näistä ensimmäisen kerran alettiin puhua, hymistelin mielessäni lieneekö niistä mihinkään. Tarpeeksi ihmisten kehuttua virkattuja pesusieniä ja rättejä, oli ikään kuin pakko koittaa onko niistä oikeasti mihinkään, vai onko kyseessä vain väkinäinen keksintö tuhota jämälankoja. Kotoa löytyi Jonna Hietalan kirja Kerällä; Kotiin ja ylle, 45 nopeaa käsityötä, josta löytyikin tämä tawashin ohje.

Onhan tämä ennen kaikkea pirteä yksityiskohta tiskipöydällä ja huomattavasti edustavamman näköinen kuin kulahtanut tiskiharja. Ja kyllä, se toimii. Toki lasinpohjia on hieman hankala tällä tiskata, mutta vuoat ja kattilat tällä pesee kätevästi. Tiskaukseen tarkoitettu tawashi kannattaa tehdä 100 % bambulangasta, joskin sitä on hieman työlästä löytää ainakaan kovin laajalla väriskaalalla. Minä käytin näissä bambun ja puuvillan sekoitetta, jossa kuitenkin bambua on enemmän. Pesusieniä valmistui todella nopeaan tahtiin, jopa pari kolme illassa.

Jos tiskiharjaa ei uskalla vaihtaa pesusieneen, kannattaa ainakin kokeilla neulottua tiskirättiä, joka ajaa nopeasti kaupassa myytävien perusrättien edelle. Lähes kaikilla, joiden kanssa olen puhunut, on ollut samanlaisia ajatuksia kuin minulla siitä, mahtaako se kuivua lainkaan, ja haiseeko se jo seuraavana päivänä. Kuivuu, eikä haise. Toki kyse ei ole ikuisesta tuotteesta, mutta jos rätin välillä heittää pesukoneeseen, kyllä sillä enemmän käyttöikää on kuin perusräteillä. Ja plussaa on se, että saat juuri sen värisen tiskirätin, kuin itse haluat, tai mikä keittiöösi sopii.

Kuvassa olevat yksiväriset tiskirätit on tehty helmineuleella, ja kirjavat ovat neulottuja ruutuja. Myös tiskirätissä toimii bambun ja puuvillan sekoitelanka. Hyvä puoli on se, että pyyhittäessä ei lasipöytään ja tasoille jää kuivumisraitoja. Rätillä myös oikeasti lähtee lika pois ilman kaikin voimin tehtävää hankausta. Puuvillalanka toimii myös rätissä hyvin. Kirjassa, josta poimin tawashin ohjeen, vinkataan myös akryylilangan kiillottavasta ominaisuudesta, etenkin kattiloiden ja tiskipöytien kohdalla. Tätä ei ole tullut vielä kokeiltua, koska ensin pitää käyttää jo tehdyt tiskirätit pois ennen uusien tekemistä.

Patalappuja

Käsitöitä pitää aina olla useita kesken, tietenkin. Pitää olla yksinkertaisia töitä, jotka antavat hengähdyshetken monimutkaisemmista tai enemmän laskemista vaativista töistä. Tänä syksynä yksi "tv-töistä" oli patalaput. Alunperin tarkoitus oli tehdä pari paria joululahjoiksi, mutta tekeminen oli niin nopeaa ja jouhevaa, että yhtäkkiä viimeisteltävien pino alkoi olla aikamoinen.

Patalaput ovat siinä mielessä mukavia töitä, että ne valmistuvat nopeasti, eivätkä vaadi parin ensimmäisen jälkeen enää niin tarkkaa seuraamista, joten valmistuminen tapahtuu huomaamatta telkkaria katsellessa tai bussissa työmatkalla. Kirjasta Patalappuja à la Carte löysin hyvän mallin, jossa mielestäni yhdistyivät sopivasti toimivuus ja ulkonäkö. Aamukahvilla-patalappu on tehty kahdesta virkatusta osasta, jotka on yhdistetty nirkkoreunalla. Timanttipistokirjonta omalta osaltaan tekee patalapusta paksumman ja tiiviimmän, joten niiden avulla uskaltaa tarttua kuumempiinkin vuokiin ja pelteihin.

Kirjonnassa on sekin etu, että värien käytön mahdollisuus on lähinnä rajaton. Ainoa rajoitus on tekijän mieltymykset. Yksinkertaisen kirjonnan ja ketjusilmukoista ja pylväistä muodostuvan virkkauksen yhdistelmä sopii myös aloittelevalle virkkaajalle erittäin hyvin.

Toinen malli, jota koitin, oli nimeltään Oppipoika. Malli viehätti silmää, mutta käytännössä patalapun kasassa pysyminen hieman arvelutti.

Paksun ja värikkäämmään patalapusta tekevät lankaraidat, jotka on pujoteltu pylväiden väliin. Lankaraitoihin käytin valkoisia ja harmaita langanpätkiä. Yhdessä raidassa on aina kuusi lankaa. Lankaraitoja ei sidota sen paremmin kohdilleen, vaan kun kaikki raidat on pujotettu, tasataan päät saksilla. Tässä kohtaa heräsikin epäilys, että onko lankaraita tarpeeksi tiukasti pylväiden välissä, vai karkailevatko langat paikoiltaan pitkässä käytössä. Jäänee nähtäväksi. Tässä vielä lähikuva lankaraidoista. 

Patalaputhan ovat hyvä joululahja, koska niille on aina käyttöä. Ainoa harmittava asia näissä on, että harvemmin niitä näkee käytössä, koska lahjansaajat tuppaavat unohtamaan, että ne ovat nimenomaan käyttöön eivätkä koristeeksi.

Ensimmäinen askel

Vihdoin pitkän jahkailun jälkeen saimme startattua äidin ja tyttären yhteisen käsityöblogin. Kaikkea on tullut (ja tulee) kokeiltua ja miksemme jakaisi kokemuksia eteenpäin? Saamme omat kokeilumme muistiin ja ehkäpä samalla tarjottua uusia inspiraatioita muille. Oli kyseessä sitten neulonta, virkkaus, origamit, korttiaskartelu tai kynttilöiden tekeminen, kyllä ainakin kerran tulee kokeiltua.

Yritetään alkuun kaivella lähimenneisyyden projekteja tähän ja uusia kokeiluja ja ideoita on jo hautumassa.

Ihan kuin omat ideat eivät jo täyttäisi suurinta osaa vapaa-ajasta, kävimme varmuuden vuoksi viikonloppuna Tampereen käsityömessuilla. Lienemme kokeilleet kaiken ”uuden” sillä tuntui, ettei koko päivänä tullut nähtyä mitään, mikä olisi kirvoittanut Vau!-tyyppistä kommenttia kummankaan suusta. Koukkuaminen oli päässyt historiasta päivänvaloon ja tuntui nyt olevan se mitä kaikkien pitäisi kokeilla. Emme toki halua erottua joukosta, joten kasvatettiin koukkuvarastoa yhdellä hännällisellä versiolla. Siitä varmasti tarkemmin ja ehkäpä jopa jollakin ohjeella myöhemmin. Vaikka mitään ei muka ostettu niin kummallakin oli kotimatkalla syli täynnä pusseja ja polveen hakkasi solmupuun naula.