Loiste-kranssi

En tunne itseäni kovinkaan jouluihmiseksi, meiltä ei löydy tonttuja ikkunasta eikä joulukuusta ole ollut 15 vuoteen, mutta jotain sentään meilläkin. Tästä paperinarusta tehdyistä "perhosista" tein kranssin, jonka laitoin ikkunaan roikkumaan.

Sormet olivat kovalla koetuksella, kun avasin paperinarua. Kranssiin tarvittiin 10 cm pituisia "siipiä" 100 kappaletta. Ohuemmalla paperinarulla, jossa mukana myös hopealankaa, perhonen kiinnitettiin metallirenkaaseen.




Perhosten kiinnittäminen onnistui alkuun helposti kun tuki renkaan polvien väliin, mutta loppua kohden piti keksiä jotain muuta, koska en voinut litistää paperiperhosia polvien väliin. Onneksi olohuoneen katossa sattui olemaan käyttämätön valaisimen paikka johon työn sai pitkällä langalla roikkumaan. Kuvissa ei hentoinen hopealanka oikein näy, mutta kyllä se siellä on ja aikas kaunis onkin.


Tässä vielä kuva kranssista ikkunassa. Maisema ikkunassa ei nyt ihan sovi kranssiin, hanget olisivat paremman näköiset, mutta odotellaan niitä nyt vielä. Ehkäpä ne sieltä vielä tulevat. Kranssiin voisi laittaa halutessaan led-valot, mutta meille tämä sopii ihan tällaisenaan.

Käpyjä, käpyjä

Käpyjä tuli tänä vuonna kerättyä ennätysmäärä, 4 muovikassillista. Niistä tein osasta steariinikäpyjä tulipesien sytykkeiksi. Tarkoitus olisi vielä jossain välissä tehdä käpykranssi. Koko päivähän siinä meni hellan edessä seistessä kun näitä sytykeversioita väsäsin. Tämä on tosi mukavaa puuhaa, vaikka siivous jälkeenpäin viekin aikaa.

Sulatin steariinin peltipurkissa, jota pidin kattilassa jossa oli kiehuvaa vettä. Käytin pitkiä pinsettejä käpyjen kastamisessa, jotta steariinia olisi tasaisesti ja toisaalta ei tarvinnut pelätä sormiensa puolesta. Kävyt eivät tietenkään pysyneet pystyssä ja steariini valui miten sattui, joten säästetyt leviterasioiden kannet tulivat hyödyllisiksi. Kävyt pysyivät hyvin matalaan reunaan nojaten pystyssä ja ylimääräinen valunut steariini jäi ikään kuin "piiloon" alapuolelle. 

Olen tehnyt näitä jo monena vuonna joululahjaksi sukulaisille, mutta vasta tänä vuonna itse päässyt kokeilemaan näitä käytännössä. No eihän se takka yhdellä tälläisellä syty, mutta kun laittaa hieman paperia "ympärille", niin tämä sytyke tekee tehtävänsä. Ja kauniita nämä ovat, varsinkin kun tänä vuonna kävyt olivat niin suuria.

Vauvan haalari

Kauneimmat Käsityöt-lehdestä löysin tämän ihastuttavan vauvan neulehaalarin. Ja sitähän oli pakko aloittaa neulomaan. Tästä taitaa tulla kyllä työ, jota puran ja teen ja puran ja teen.

Lahkeet on neulottu jo kahteen otteeseen, kuvassa olevat ovat jo toiset neulotut. Ohjeessa sanotaan, että siirrä lahkeet samalla pyöröpuikolle ja siitä sitten aloitetaan neulomaan vartalo-osuutta. Kauppaan piti lähteä, vaikka puikkoja on erikokoisia ja pituisia vaikka kuinka paljon, niin juuri tämä kyseinen koko puuttui. Siis lahkeet samalla pyöröpuikolle todetakseni vain, ettei kutominen onnistu. Pähkäiltyäni tilannetta, kaivoin kasan sukkapuikkoja ja siirsin silmukat niille. 6 puikkoa itse työssä kiinni ja seitsemännellä neuloin. Ainakin tässä kohtaa, mistä kuvakin, on kutominen hieman hankalaa monen puikon takia. Nähtäväksi jää, saanko kyseistä työtä koskaan valmiiksi :) 

Kukkapalloja talveen

Mieliimme muistui eräänä iltana kesää varten tehdyt "kukkapallot", ja päätimme pitkän varastoinnin kunniaksi vaihtaa niille talviasun päälle. Alkuperäinen ajatus näissä oli toimia kestokukkana parvekkeella/terassilla ilman nuutumisen pelkoa tai kastelun vaivaa. 

Lasitetun parvekkeen kulmaan sovitettiin kolme eri vihreästä tehtyä kukkaa.

Kesä mielessä valittiin kirkkaita värejä mutta jostain kumman syystä värivalinnat ei nyt tunnu istuvan vuodenaikaan. Joten, löytö laatikon pohjalta, hopeaspraytä pintaan ja heti on jotenkin komeamman näköinen! 

   

Neljästä kuvasta kaksi alempaa on samasta pallosta, joka on alunperin tehty mustasta paperista. Koska kuvaaminen on vielä harjoittelun alla, saa kahdesta kuvasta ehkä ajatuksen miltä lopputulos näyttää. Hopeaspray jää pallon ulkoreunoihin jättäen sisemmät osat alkuperäisen paperin väriseksi, jolloin palloon saa tietynlaista syvyyttä. Mustasta tuli ehdottomasti tekijöiden suosikki.

Pallot on kasattu useammasta origamikukkasesta. Ensin on yhdistetty viisi terälehteä toisiinsa, jonka jälkeen kukat on liimattu toisiinsa kiinni. Itse terälehtien taittelu on yllättävänkin nopeaa kun saa juonesta kiinni, mutta liimaus-vaihe on hieman hidas, mutta vaivan arvoinen! Jos laittaa led-valot pallon sisään kasausvaiheessa saa siitä myös kauniin ikkunakoristeen perinteisten valotähtien tilalle. 

Varastointi on ehkä se harmittavin osuus, paperiset terälehtien kärjet ottavat helposti iskusta nokkaansa. Helpoin säilytystekniikka on tunkea pussi päälle (pölysuojaksi) ja laittaa varastoon roikkumaan. Yritän saada lähiaikoina pallon teko-ohjeen kirjattua tänne asiallisten kuvien kera. 

Maton kudontaa

Tähän vuoden aikaan pitäisi kaiketi kutoa punaisia mattoja, mutta minähän teinkin vihreän sellaisen, kesään sopivan. Matto on menossa työkaverilleni, joka valitsi ja hankki itse matonkuteet. Koska omat kangaspuuni ovat vielä sängyn alla jemmassa, odottamassa kasausta, varasin puut Taitokeskus Juseliuksesta lomaviikolleni. Maanantaina siis herätyskello soimaan ( aikaisin ) ja bussilla kohti Juseliusta. Ensimmäiset pari tuntia menivät pohtiessa miten raidoitan maton niin, että kuteet riittävät vaadittuun pituuteen. Tavoite oli 2,5 metriä.

Kyllähän siinä kanssakutojat hieman ihmettelivät maton värejä, kun itse tekivät punasävyisiä, jouluun sopivia. Ensimmäisen päivän saldo oli reilu metri. Vielä siis tavoitteeseen matkaa.

Seuraavana päivänä jatkamaan, jahka nuohooja olisi ensi käynyt ( jota muuten odotin ja odotin). Olin bongannut Juseliuksen sivuilta jo aiemmin joulupajan, jossa mahdollisuus tehdä rautalankaenkeleitä ja -tähtiä, joulukukkia organzasta tai kransseja paperinarusta. Joten pieni tauko keskellä päivää maton kutomisesta ja eikun pajaan mukaan minäkin, vaikka tekemään joulukukkia :)

Kuvan kukat ovat jäänsinisiä. Tämä oli kivaa tekemistä ja seuraavaksi tarvitsee ilmeisesti suunnata kangaskauppaan. Näitä pitää tehdä lisää. Vielä kun keksisi mihin ne laittaisi tai miten niitä jatkojalostaisi.

Tässä tämä matto nyt valmiina. Loppu pituus oli 2,60 cm, sisältäen kutistumisvaran. Aikaa meni kaksi päivää, noin 8 tuntia kumpanakin. Vielä kun malttaisi hetken odottaa, niin saan omat puut kasaan ja niitä sitten paukuttelemaan.

Ps. Kotimatkalla tuli haettua kangaskaupasta useita erivärisiä organza-paloja. Ennen niihin käsiksi käymistä, pitää tehdä steariinikäpyjä.

Myyjäiset, episodi II

Ja yritys numero kaksi, valitettavasti toisinto ensimmäisestä. Luulimme olevamme nokkelia ja fiksuja siirtymällä pienistä myyjäisistä suoraan Raision kaupungintalon joulumyyjäisiin. Kaksi vuotta sitten kun kävimme siellä ostajan roolissa, oli myyjiä kahden kerroksen verran ja kauppa tuntui käyvän ihan mukavasti. Kaksi vuotta lienee siis pitkä aika, mutta tänä vuonna olimmekin yksi kymmenestä myyjästä, eli mahduimme kaikki muitta mutkitta ensimmäisen kerroksen aulaan eikä ahtaudesta ollut tietoakaan. Ensin tilanne hieman hämmensi, kun oletus ei kohdannutkaan todellisuutta, sen jälkeen purettiin harmia kahvin litkimiseen ja mukana olleeseen virkkaukseen. Unohtui jopa kuvien ottaminen, tosin, jos vilkaisee ensimmäisen episodin kuvat niin on jo nähnyt kaiken.

Kävimme itsenäisyyspäivänä Turun VPK-talon joulumyyjäisissä, joilla on erittäin pitkä historia ja siellä on tunnetusti ollut aina paljon väkeä, niin myyjiä kuin kävijöitä. Myyjiä oli kyllä tänäkin vuonna, kaikki kolme kerrosta sai kiertää. Mutta kävijöitä edellä mainitulla kaavalla, eli edellisiin vuosiin verrattuna huomattavasti vähemmän, ja pienien keskustelujen jälkeen selvisi, että ei myyntiä juurikaan ollut tapahtunut. En tarkoita, että ihmisen perusvelvollisuuksiin kuuluisi ostaa joulumyyjäisistä niin paljon kuin jaksaa kantaa, ehkä totean vain maailman muuttuneen. Tai ihmisten. Tai hinnoittelun. Tai taloustilanteen. Tai tarjolla olevan laadun. Tai vaatimusten. Tai käsityönharrastajien ja tekijöiden määrä on kasvanut. Kyllähän näitä ehdotuksia on tässä viikon sisällä jokunen tullut kuultua... Episodi kolmosta tosin ei ole näkyvillä, ehkä ensi vuonna toisenlaisissa tunnelmissa?

Mutta menihän se lauantai näinkin. Ja löytyi sentään pala talvea ja joulua kotiin ovikranssin muodossa. Kaikkemme yritimme, mutta valon määrä näin joulukuun iltana on kovin pieni, joten onnistunutta valokuvaa ei syntynyt edes tästä. Jatkamme harjoituksia päiväsnäöllä.

Myyjäiset, episodi I

Syksyn aikana olimme tehneet erilaisia tuotteita, joita alkujaan suunniteltiin joululahjoiksi. Mutta koska suku ei ole suuren suuri ja tavaraa rupesi kertymään, päätimme mennä kokeilemaan myyjäisiin miten siellä kävisi. Naapurikaupungin eläkeläisryhmät järjestivät joulumyyjäiset, josta mekin vuokrasimme itsellemme pöydän. Edellisenä iltana siinä sitten ihmeteltiin myyntihintoja, koska omia tuotteita tuntui olevan tosi vaikea hinnoitella.

Innosta puhkuen pakkasimme varhain lauantai-aamuna auton täyteen kynttilöitä, joulukortteja, patalappuja, virkattuja tähtiä, tuunattuja kukkapalloja ja oli mukaan eksynyt jokunen kuivakakkukin sekä muffinsseja.

No, ensimmäiset myyjäisemme eivät menneet ihan odotusten mukaan. Tilaisuutta ei ollut mainostettu etukäteen, vaan tieto oli mennyt suusta suuhun menetelmällä, joten kävijät olivat oikeastaan vain eläkeläisyhdistysten jäseniä. Koska omaa yhdistystä pitää kannattaa, huomasimme pian olevamme "ulkopuoliset". Töitämme kovasti kyllä kehuttiin ja kiiteltiin. Jokunen tuote vaihtoikin omistajaa.

Siinä  seistessä myyntipöydän sivulla, kyllä täytyy myöntää että hiukan harmitti, mutta päätimme varata seuraavaksi viikonlopuksi uuden pöydän. Tosin hieman suuremmasta tapahtumasta. Sinne siis "rinta rottingilla" viikon päästä. Siitä kerrottavana toivottavasti  uusi, erilainen juttu ;)