sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Myyjäiset, episodi I

Syksyn aikana olimme tehneet erilaisia tuotteita, joita alkujaan suunniteltiin joululahjoiksi. Mutta koska suku ei ole suuren suuri ja tavaraa rupesi kertymään, päätimme mennä kokeilemaan myyjäisiin miten siellä kävisi. Naapurikaupungin eläkeläisryhmät järjestivät joulumyyjäiset, josta mekin vuokrasimme itsellemme pöydän. Edellisenä iltana siinä sitten ihmeteltiin myyntihintoja, koska omia tuotteita tuntui olevan tosi vaikea hinnoitella.


Innosta puhkuen pakkasimme varhain lauantai-aamuna auton täyteen kynttilöitä, joulukortteja, patalappuja, virkattuja tähtiä, tuunattuja kukkapalloja ja oli mukaan eksynyt jokunen kuivakakkukin sekä muffinsseja.




No, ensimmäiset myyjäisemme eivät menneet ihan odotusten mukaan. Tilaisuutta ei ollut mainostettu etukäteen, vaan tieto oli mennyt suusta suuhun menetelmällä, joten kävijät olivat oikeastaan vain eläkeläisyhdistysten jäseniä. Koska omaa yhdistystä pitää kannattaa, huomasimme pian olevamme "ulkopuoliset". Töitämme kovasti kyllä kehuttiin ja kiiteltiin. Jokunen tuote vaihtoikin omistajaa.



Siinä  seistessä myyntipöydän sivulla, kyllä täytyy myöntää että hiukan harmitti, mutta päätimme varata seuraavaksi viikonlopuksi uuden pöydän. Tosin hieman suuremmasta tapahtumasta. Sinne siis "rinta rottingilla" viikon päästä. Siitä kerrottavana toivottavasti  uusi, erilainen juttu ;)

5 kommenttia:

  1. No voi paska mäihä! :P Oon itsekin ollut yli 10v sitten myyjäisissä pöydän takana seisomassa, kun ihmiset vaan kulki ohi mitään juuri keltään ostamatta... Harmittihan se. :(

    VastaaPoista
  2. Samaa on kuulunut monesta suunasta, mikä on todella sääli :( Toisaalta, nyt on joululahjat itsellä valmiina ;)

    VastaaPoista
  3. Kiva lukea näitä juttuja, sujuvasti kirjoitettu. Yksi asia jäi mietityttämään. Kumpi leipoi muffinssit? Olette molemmat niin älyttömän hyviä näissä käden taidoissa, mutta muistelen leipomisen olleen vähemmän kiinnostavaa. Ainakin äidille. Mutta tosissaan upeita käsitöitä. En voi ymmärtää, miten joku osaa, ehtii ja jaksaa. Varsinkin kun repertuaari vaikuttaa niin laajalta ja tartutte kaikkeen uuteen niin innolla. Täytyy myöntää, etten edes kokonaan ymmärtänyt terminologiaa enkä ikimaailmassa oppisi itse tekemään mitään noin uskomattoman kaunista.

    VastaaPoista
  4. Täytynee myöntää, että tytärhän tässä enimmäkseen tekstejä on naputellut, mutta ylläri ylläri, , äiti leipoi sekä kuivat kakut että muffinssit :)

    VastaaPoista
  5. Arvasin kirjurin kyllä. Leipuri tuli tosiaan yllärinä. Mukava kuulla!

    VastaaPoista