Ja yritys numero kaksi, valitettavasti toisinto ensimmäisestä. Luulimme olevamme nokkelia ja fiksuja siirtymällä pienistä myyjäisistä suoraan Raision kaupungintalon joulumyyjäisiin. Kaksi vuotta sitten kun kävimme siellä ostajan roolissa, oli myyjiä kahden kerroksen verran ja kauppa tuntui käyvän ihan mukavasti. Kaksi vuotta lienee siis pitkä aika, mutta tänä vuonna olimmekin yksi kymmenestä myyjästä, eli mahduimme kaikki muitta mutkitta ensimmäisen kerroksen aulaan eikä ahtaudesta ollut tietoakaan. Ensin tilanne hieman hämmensi, kun oletus ei kohdannutkaan todellisuutta, sen jälkeen purettiin harmia kahvin litkimiseen ja mukana olleeseen virkkaukseen. Unohtui jopa kuvien ottaminen, tosin, jos vilkaisee ensimmäisen episodin kuvat niin on jo nähnyt kaiken.
Kävimme itsenäisyyspäivänä Turun VPK-talon joulumyyjäisissä, joilla on erittäin pitkä historia ja siellä on tunnetusti ollut aina paljon väkeä, niin myyjiä kuin kävijöitä. Myyjiä oli kyllä tänäkin vuonna, kaikki kolme kerrosta sai kiertää. Mutta kävijöitä edellä mainitulla kaavalla, eli edellisiin vuosiin verrattuna huomattavasti vähemmän, ja pienien keskustelujen jälkeen selvisi, että ei myyntiä juurikaan ollut tapahtunut. En tarkoita, että ihmisen perusvelvollisuuksiin kuuluisi ostaa joulumyyjäisistä niin paljon kuin jaksaa kantaa, ehkä totean vain maailman muuttuneen. Tai ihmisten. Tai hinnoittelun. Tai taloustilanteen. Tai tarjolla olevan laadun. Tai vaatimusten. Tai käsityönharrastajien ja tekijöiden määrä on kasvanut. Kyllähän näitä ehdotuksia on tässä viikon sisällä jokunen tullut kuultua... Episodi kolmosta tosin ei ole näkyvillä, ehkä ensi vuonna toisenlaisissa tunnelmissa?
Mutta menihän se lauantai näinkin. Ja löytyi sentään pala talvea ja joulua kotiin ovikranssin muodossa. Kaikkemme yritimme, mutta valon määrä näin joulukuun iltana on kovin pieni, joten onnistunutta valokuvaa ei syntynyt edes tästä. Jatkamme harjoituksia päiväsnäöllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti