Loiste-kranssi

En tunne itseäni kovinkaan jouluihmiseksi, meiltä ei löydy tonttuja ikkunasta eikä joulukuusta ole ollut 15 vuoteen, mutta jotain sentään meilläkin. Tästä paperinarusta tehdyistä "perhosista" tein kranssin, jonka laitoin ikkunaan roikkumaan.

Sormet olivat kovalla koetuksella, kun avasin paperinarua. Kranssiin tarvittiin 10 cm pituisia "siipiä" 100 kappaletta. Ohuemmalla paperinarulla, jossa mukana myös hopealankaa, perhonen kiinnitettiin metallirenkaaseen.




Perhosten kiinnittäminen onnistui alkuun helposti kun tuki renkaan polvien väliin, mutta loppua kohden piti keksiä jotain muuta, koska en voinut litistää paperiperhosia polvien väliin. Onneksi olohuoneen katossa sattui olemaan käyttämätön valaisimen paikka johon työn sai pitkällä langalla roikkumaan. Kuvissa ei hentoinen hopealanka oikein näy, mutta kyllä se siellä on ja aikas kaunis onkin.


Tässä vielä kuva kranssista ikkunassa. Maisema ikkunassa ei nyt ihan sovi kranssiin, hanget olisivat paremman näköiset, mutta odotellaan niitä nyt vielä. Ehkäpä ne sieltä vielä tulevat. Kranssiin voisi laittaa halutessaan led-valot, mutta meille tämä sopii ihan tällaisenaan.

Käpyjä, käpyjä

Käpyjä tuli tänä vuonna kerättyä ennätysmäärä, 4 muovikassillista. Niistä tein osasta steariinikäpyjä tulipesien sytykkeiksi. Tarkoitus olisi vielä jossain välissä tehdä käpykranssi. Koko päivähän siinä meni hellan edessä seistessä kun näitä sytykeversioita väsäsin. Tämä on tosi mukavaa puuhaa, vaikka siivous jälkeenpäin viekin aikaa.

Sulatin steariinin peltipurkissa, jota pidin kattilassa jossa oli kiehuvaa vettä. Käytin pitkiä pinsettejä käpyjen kastamisessa, jotta steariinia olisi tasaisesti ja toisaalta ei tarvinnut pelätä sormiensa puolesta. Kävyt eivät tietenkään pysyneet pystyssä ja steariini valui miten sattui, joten säästetyt leviterasioiden kannet tulivat hyödyllisiksi. Kävyt pysyivät hyvin matalaan reunaan nojaten pystyssä ja ylimääräinen valunut steariini jäi ikään kuin "piiloon" alapuolelle. 

Olen tehnyt näitä jo monena vuonna joululahjaksi sukulaisille, mutta vasta tänä vuonna itse päässyt kokeilemaan näitä käytännössä. No eihän se takka yhdellä tälläisellä syty, mutta kun laittaa hieman paperia "ympärille", niin tämä sytyke tekee tehtävänsä. Ja kauniita nämä ovat, varsinkin kun tänä vuonna kävyt olivat niin suuria.

Vauvan haalari

Kauneimmat Käsityöt-lehdestä löysin tämän ihastuttavan vauvan neulehaalarin. Ja sitähän oli pakko aloittaa neulomaan. Tästä taitaa tulla kyllä työ, jota puran ja teen ja puran ja teen.

Lahkeet on neulottu jo kahteen otteeseen, kuvassa olevat ovat jo toiset neulotut. Ohjeessa sanotaan, että siirrä lahkeet samalla pyöröpuikolle ja siitä sitten aloitetaan neulomaan vartalo-osuutta. Kauppaan piti lähteä, vaikka puikkoja on erikokoisia ja pituisia vaikka kuinka paljon, niin juuri tämä kyseinen koko puuttui. Siis lahkeet samalla pyöröpuikolle todetakseni vain, ettei kutominen onnistu. Pähkäiltyäni tilannetta, kaivoin kasan sukkapuikkoja ja siirsin silmukat niille. 6 puikkoa itse työssä kiinni ja seitsemännellä neuloin. Ainakin tässä kohtaa, mistä kuvakin, on kutominen hieman hankalaa monen puikon takia. Nähtäväksi jää, saanko kyseistä työtä koskaan valmiiksi :) 

Kukkapalloja talveen

Mieliimme muistui eräänä iltana kesää varten tehdyt "kukkapallot", ja päätimme pitkän varastoinnin kunniaksi vaihtaa niille talviasun päälle. Alkuperäinen ajatus näissä oli toimia kestokukkana parvekkeella/terassilla ilman nuutumisen pelkoa tai kastelun vaivaa. 

Lasitetun parvekkeen kulmaan sovitettiin kolme eri vihreästä tehtyä kukkaa.

Kesä mielessä valittiin kirkkaita värejä mutta jostain kumman syystä värivalinnat ei nyt tunnu istuvan vuodenaikaan. Joten, löytö laatikon pohjalta, hopeaspraytä pintaan ja heti on jotenkin komeamman näköinen! 

   

Neljästä kuvasta kaksi alempaa on samasta pallosta, joka on alunperin tehty mustasta paperista. Koska kuvaaminen on vielä harjoittelun alla, saa kahdesta kuvasta ehkä ajatuksen miltä lopputulos näyttää. Hopeaspray jää pallon ulkoreunoihin jättäen sisemmät osat alkuperäisen paperin väriseksi, jolloin palloon saa tietynlaista syvyyttä. Mustasta tuli ehdottomasti tekijöiden suosikki.

Pallot on kasattu useammasta origamikukkasesta. Ensin on yhdistetty viisi terälehteä toisiinsa, jonka jälkeen kukat on liimattu toisiinsa kiinni. Itse terälehtien taittelu on yllättävänkin nopeaa kun saa juonesta kiinni, mutta liimaus-vaihe on hieman hidas, mutta vaivan arvoinen! Jos laittaa led-valot pallon sisään kasausvaiheessa saa siitä myös kauniin ikkunakoristeen perinteisten valotähtien tilalle. 

Varastointi on ehkä se harmittavin osuus, paperiset terälehtien kärjet ottavat helposti iskusta nokkaansa. Helpoin säilytystekniikka on tunkea pussi päälle (pölysuojaksi) ja laittaa varastoon roikkumaan. Yritän saada lähiaikoina pallon teko-ohjeen kirjattua tänne asiallisten kuvien kera. 

Maton kudontaa

Tähän vuoden aikaan pitäisi kaiketi kutoa punaisia mattoja, mutta minähän teinkin vihreän sellaisen, kesään sopivan. Matto on menossa työkaverilleni, joka valitsi ja hankki itse matonkuteet. Koska omat kangaspuuni ovat vielä sängyn alla jemmassa, odottamassa kasausta, varasin puut Taitokeskus Juseliuksesta lomaviikolleni. Maanantaina siis herätyskello soimaan ( aikaisin ) ja bussilla kohti Juseliusta. Ensimmäiset pari tuntia menivät pohtiessa miten raidoitan maton niin, että kuteet riittävät vaadittuun pituuteen. Tavoite oli 2,5 metriä.

Kyllähän siinä kanssakutojat hieman ihmettelivät maton värejä, kun itse tekivät punasävyisiä, jouluun sopivia. Ensimmäisen päivän saldo oli reilu metri. Vielä siis tavoitteeseen matkaa.

Seuraavana päivänä jatkamaan, jahka nuohooja olisi ensi käynyt ( jota muuten odotin ja odotin). Olin bongannut Juseliuksen sivuilta jo aiemmin joulupajan, jossa mahdollisuus tehdä rautalankaenkeleitä ja -tähtiä, joulukukkia organzasta tai kransseja paperinarusta. Joten pieni tauko keskellä päivää maton kutomisesta ja eikun pajaan mukaan minäkin, vaikka tekemään joulukukkia :)

Kuvan kukat ovat jäänsinisiä. Tämä oli kivaa tekemistä ja seuraavaksi tarvitsee ilmeisesti suunnata kangaskauppaan. Näitä pitää tehdä lisää. Vielä kun keksisi mihin ne laittaisi tai miten niitä jatkojalostaisi.

Tässä tämä matto nyt valmiina. Loppu pituus oli 2,60 cm, sisältäen kutistumisvaran. Aikaa meni kaksi päivää, noin 8 tuntia kumpanakin. Vielä kun malttaisi hetken odottaa, niin saan omat puut kasaan ja niitä sitten paukuttelemaan.

Ps. Kotimatkalla tuli haettua kangaskaupasta useita erivärisiä organza-paloja. Ennen niihin käsiksi käymistä, pitää tehdä steariinikäpyjä.

Myyjäiset, episodi II

Ja yritys numero kaksi, valitettavasti toisinto ensimmäisestä. Luulimme olevamme nokkelia ja fiksuja siirtymällä pienistä myyjäisistä suoraan Raision kaupungintalon joulumyyjäisiin. Kaksi vuotta sitten kun kävimme siellä ostajan roolissa, oli myyjiä kahden kerroksen verran ja kauppa tuntui käyvän ihan mukavasti. Kaksi vuotta lienee siis pitkä aika, mutta tänä vuonna olimmekin yksi kymmenestä myyjästä, eli mahduimme kaikki muitta mutkitta ensimmäisen kerroksen aulaan eikä ahtaudesta ollut tietoakaan. Ensin tilanne hieman hämmensi, kun oletus ei kohdannutkaan todellisuutta, sen jälkeen purettiin harmia kahvin litkimiseen ja mukana olleeseen virkkaukseen. Unohtui jopa kuvien ottaminen, tosin, jos vilkaisee ensimmäisen episodin kuvat niin on jo nähnyt kaiken.

Kävimme itsenäisyyspäivänä Turun VPK-talon joulumyyjäisissä, joilla on erittäin pitkä historia ja siellä on tunnetusti ollut aina paljon väkeä, niin myyjiä kuin kävijöitä. Myyjiä oli kyllä tänäkin vuonna, kaikki kolme kerrosta sai kiertää. Mutta kävijöitä edellä mainitulla kaavalla, eli edellisiin vuosiin verrattuna huomattavasti vähemmän, ja pienien keskustelujen jälkeen selvisi, että ei myyntiä juurikaan ollut tapahtunut. En tarkoita, että ihmisen perusvelvollisuuksiin kuuluisi ostaa joulumyyjäisistä niin paljon kuin jaksaa kantaa, ehkä totean vain maailman muuttuneen. Tai ihmisten. Tai hinnoittelun. Tai taloustilanteen. Tai tarjolla olevan laadun. Tai vaatimusten. Tai käsityönharrastajien ja tekijöiden määrä on kasvanut. Kyllähän näitä ehdotuksia on tässä viikon sisällä jokunen tullut kuultua... Episodi kolmosta tosin ei ole näkyvillä, ehkä ensi vuonna toisenlaisissa tunnelmissa?

Mutta menihän se lauantai näinkin. Ja löytyi sentään pala talvea ja joulua kotiin ovikranssin muodossa. Kaikkemme yritimme, mutta valon määrä näin joulukuun iltana on kovin pieni, joten onnistunutta valokuvaa ei syntynyt edes tästä. Jatkamme harjoituksia päiväsnäöllä.

Myyjäiset, episodi I

Syksyn aikana olimme tehneet erilaisia tuotteita, joita alkujaan suunniteltiin joululahjoiksi. Mutta koska suku ei ole suuren suuri ja tavaraa rupesi kertymään, päätimme mennä kokeilemaan myyjäisiin miten siellä kävisi. Naapurikaupungin eläkeläisryhmät järjestivät joulumyyjäiset, josta mekin vuokrasimme itsellemme pöydän. Edellisenä iltana siinä sitten ihmeteltiin myyntihintoja, koska omia tuotteita tuntui olevan tosi vaikea hinnoitella.

Innosta puhkuen pakkasimme varhain lauantai-aamuna auton täyteen kynttilöitä, joulukortteja, patalappuja, virkattuja tähtiä, tuunattuja kukkapalloja ja oli mukaan eksynyt jokunen kuivakakkukin sekä muffinsseja.

No, ensimmäiset myyjäisemme eivät menneet ihan odotusten mukaan. Tilaisuutta ei ollut mainostettu etukäteen, vaan tieto oli mennyt suusta suuhun menetelmällä, joten kävijät olivat oikeastaan vain eläkeläisyhdistysten jäseniä. Koska omaa yhdistystä pitää kannattaa, huomasimme pian olevamme "ulkopuoliset". Töitämme kovasti kyllä kehuttiin ja kiiteltiin. Jokunen tuote vaihtoikin omistajaa.

Siinä  seistessä myyntipöydän sivulla, kyllä täytyy myöntää että hiukan harmitti, mutta päätimme varata seuraavaksi viikonlopuksi uuden pöydän. Tosin hieman suuremmasta tapahtumasta. Sinne siis "rinta rottingilla" viikon päästä. Siitä kerrottavana toivottavasti  uusi, erilainen juttu ;)

Tähtien ja hiutaleiden tärkkäys

Olen pyörittänyt lankalaatikossa varmaan jo parin vuoden ajan Anchorin hopealankaa tietämättä mitä siitä tekisi, kerä on kuitenkin pieni, vain 25 grammaa. Ja ilman sen parempaa visiota tarttui Tampereen käsityömessuiltakin pari kerää saman valmistajan Metallic-lankoja. Onneksi postista putkahti Caitlin Sainion kirja 100 lumihiutaletta, niin löytyi näillekin langoille tarkoitus. Ainakin periaatteessa. Lopulta meinaan yksikään mallli ei olevinaan onnistunut, joten soveltelin päästäni sitä mukaa kun tein. Äkkiseltään ajattelee, että kyllä sadasta mallista nyt pitäisi löytyä useampikin omaa silmää miellyttävä malli, mutta ei. Selattuani kaikki teräväkärkiset mallit ja niistä vielä parhaimpia valikoiden ei jäänyt montaakaan mallia. Oikeasti kirjassa on kyllä monta erittäin hyvää ohjetta ja kaunista mallia, mutta kun olin päässäni ajatellut tietynlaista enkä sitä löytänyt, niin ei sitten mikään meinannut kelvata. Kirja jäi äidille, ja lopulta otin mukaani vain kolmen hiutaleen ohjeen, niistäkään en lopulta käyttänyt muokkamaatta yhtäkään. Olen ennenkin joutunut ongelmiin käsialani takia ja sama kävi tälläkin kertaa, siinä missä hiutaleen aloitusrenkaaseen olisi pitänyt ohjeen mukaan mahtua kuusi sakaraa, jouduin typistämään kaikki kokeilemani mallit viiteen sakaraan. Siispä tähtiä! Tämä on ikään kuin yhteisprojekti, mutta tuntuu että toinen tekee hiutaleita ja toinen tähtiä. Tokkopa sillä väliä.

Tarkoitus oli tärkätä hiutaleet, joko kuusenkoristeiksi tai siimalla ikkunan eteen ripustettaviksi. Teimme pikavauhdilla pari kokeilukappaletta jo aikaisemmin, jotta pääsisimme kokeilemaan itse tärkkäystä. Käytimme sokerilientä, jossa oli desin verran sokeria ja saman verran vettä. Tarkoitus ei ollutkaan kolistella hiutaleita pöytää vasten, mutta tämä suhde jätti ainakin meidän kokeilussamme hiutaleet kovin veteliksi. Samaan tulokseen olisi päässyt silitysraudan kanssa, jota kokeiltiin pariin puuvillalangasta tehtyyn. Koska kuivumisaika oli suunnilleen vuorokausi, väkersin lisää materiaalia uuteen tärkkäykseen.

Tällä kertaa laitoin suoraan tuplamäärän sokeria, eli desin vettä ja kaksi desiä sokeria. Sekoittelin hetken hellalla, sen verran että sokeri suli veden joukkoon. Liemen jäähtyessä tajusin ruveta etsimään alustaa jolle tähdet eivät jämähtäisi kiinni kuivuessaan. Löysin vanhan styroksin palan ja ensimmäisestä kerrasta viisastuneena kiinnitin nuppineulat valmiiksi styroksiin, sillä käsistä tippuva sokerivesi tahmaa nopeasti kaiken lähellä olevan, kuten neulatyynyn.

Heitin kerralla useamman tähden kattilaan jotta ne kastuisivat kunnolla. Metallic-lanka on karkeaa (aavistuksen myös ärsyttävää virkata) eikä oikein tahdo kastua helpolla. Puristin ylimääräiset vedet pois ja kiinnitin nuppineulojen avulla styroksiin. Sokerin suhde oli tässä erässä niin suuri veteen nähden, että parin kappaleen jälkeen kädet alkoivat olla täynnä rihmaista sokerivettä. Todella tahmaavaa, mutta toisaalta, kädet voi aina pestä välillä kun alkaa tuntua liian tahmealta. 

Eksyi sinne yksi enemmän hiutaleenkin muotoinen yksilö. Onneksi kuvasin, sillä huomasin siinä pari puuttuvaa neulaa samalla. Ja kun kerran aloin sotkea niin ajattelin kokeilla liimatärkkäystä saman tien. Sekoitin silmämääräisesti saman määrän Erikeeperiä ja vettä ja sekoitin sen huolellisesti. Nupitettuani pari liimalla tärkättyä styroksiin tajusin että neuloja on liian vähän, joten hain varastosta puolen kilon paketin lankanauloja hätäavuksi. Ja näin jälkeenpäin ajatellen, olisinpa hakenut ne naulat heti enkä viimeisten kohdalla, sillä nyt odottaa sitten paketillinen nuppineuloja "tiskausta" sokeriveden jäljiltä. 

Liiman avulla tärkätyt olivat huolestuttavan värisiä alkuun, ja ne myös jäivät kuivuttuaan haaleammiksi kuin sokerilla tärkätyt. Ohuen ohut kerros liimaa teki tähdistä mattapintaisia, mutta uskoisin ettei värieroa synny jos tähden/hiutaleen tekisi esimerkiksi valkoisesta puuvillalangasta. Sokerilla tärkätyistä tuli hieman jäykempiä tällä lisätyllä sokerin määrällä, mutta epäilen että seuraavaan satsiin käytän kultaista keskitietä, eli otan sokerin määrää hiukan pienemmäksi. Seuraava vaihe, kun inspiraatio näiden pariin palaa, on tehdä ripustuslenkkejä ja pujotella osa siimaan. 

Japanilainen pesusieni ja neulottu tiskirätti

Vuorossa ovat kiistellyt siivousvälineet, eli virkatut pesusienet, viralliselta nimeltään tawashi-sienet, sekä neulotut tiskirätit. Kun näistä ensimmäisen kerran alettiin puhua, hymistelin mielessäni lieneekö niistä mihinkään. Tarpeeksi ihmisten kehuttua virkattuja pesusieniä ja rättejä, oli ikään kuin pakko koittaa onko niistä oikeasti mihinkään, vai onko kyseessä vain väkinäinen keksintö tuhota jämälankoja. Kotoa löytyi Jonna Hietalan kirja Kerällä; Kotiin ja ylle, 45 nopeaa käsityötä, josta löytyikin tämä tawashin ohje.

Onhan tämä ennen kaikkea pirteä yksityiskohta tiskipöydällä ja huomattavasti edustavamman näköinen kuin kulahtanut tiskiharja. Ja kyllä, se toimii. Toki lasinpohjia on hieman hankala tällä tiskata, mutta vuoat ja kattilat tällä pesee kätevästi. Tiskaukseen tarkoitettu tawashi kannattaa tehdä 100 % bambulangasta, joskin sitä on hieman työlästä löytää ainakaan kovin laajalla väriskaalalla. Minä käytin näissä bambun ja puuvillan sekoitetta, jossa kuitenkin bambua on enemmän. Pesusieniä valmistui todella nopeaan tahtiin, jopa pari kolme illassa.

Jos tiskiharjaa ei uskalla vaihtaa pesusieneen, kannattaa ainakin kokeilla neulottua tiskirättiä, joka ajaa nopeasti kaupassa myytävien perusrättien edelle. Lähes kaikilla, joiden kanssa olen puhunut, on ollut samanlaisia ajatuksia kuin minulla siitä, mahtaako se kuivua lainkaan, ja haiseeko se jo seuraavana päivänä. Kuivuu, eikä haise. Toki kyse ei ole ikuisesta tuotteesta, mutta jos rätin välillä heittää pesukoneeseen, kyllä sillä enemmän käyttöikää on kuin perusräteillä. Ja plussaa on se, että saat juuri sen värisen tiskirätin, kuin itse haluat, tai mikä keittiöösi sopii.

Kuvassa olevat yksiväriset tiskirätit on tehty helmineuleella, ja kirjavat ovat neulottuja ruutuja. Myös tiskirätissä toimii bambun ja puuvillan sekoitelanka. Hyvä puoli on se, että pyyhittäessä ei lasipöytään ja tasoille jää kuivumisraitoja. Rätillä myös oikeasti lähtee lika pois ilman kaikin voimin tehtävää hankausta. Puuvillalanka toimii myös rätissä hyvin. Kirjassa, josta poimin tawashin ohjeen, vinkataan myös akryylilangan kiillottavasta ominaisuudesta, etenkin kattiloiden ja tiskipöytien kohdalla. Tätä ei ole tullut vielä kokeiltua, koska ensin pitää käyttää jo tehdyt tiskirätit pois ennen uusien tekemistä.

Patalappuja

Käsitöitä pitää aina olla useita kesken, tietenkin. Pitää olla yksinkertaisia töitä, jotka antavat hengähdyshetken monimutkaisemmista tai enemmän laskemista vaativista töistä. Tänä syksynä yksi "tv-töistä" oli patalaput. Alunperin tarkoitus oli tehdä pari paria joululahjoiksi, mutta tekeminen oli niin nopeaa ja jouhevaa, että yhtäkkiä viimeisteltävien pino alkoi olla aikamoinen.

Patalaput ovat siinä mielessä mukavia töitä, että ne valmistuvat nopeasti, eivätkä vaadi parin ensimmäisen jälkeen enää niin tarkkaa seuraamista, joten valmistuminen tapahtuu huomaamatta telkkaria katsellessa tai bussissa työmatkalla. Kirjasta Patalappuja à la Carte löysin hyvän mallin, jossa mielestäni yhdistyivät sopivasti toimivuus ja ulkonäkö. Aamukahvilla-patalappu on tehty kahdesta virkatusta osasta, jotka on yhdistetty nirkkoreunalla. Timanttipistokirjonta omalta osaltaan tekee patalapusta paksumman ja tiiviimmän, joten niiden avulla uskaltaa tarttua kuumempiinkin vuokiin ja pelteihin.

Kirjonnassa on sekin etu, että värien käytön mahdollisuus on lähinnä rajaton. Ainoa rajoitus on tekijän mieltymykset. Yksinkertaisen kirjonnan ja ketjusilmukoista ja pylväistä muodostuvan virkkauksen yhdistelmä sopii myös aloittelevalle virkkaajalle erittäin hyvin.

Toinen malli, jota koitin, oli nimeltään Oppipoika. Malli viehätti silmää, mutta käytännössä patalapun kasassa pysyminen hieman arvelutti.

Paksun ja värikkäämmään patalapusta tekevät lankaraidat, jotka on pujoteltu pylväiden väliin. Lankaraitoihin käytin valkoisia ja harmaita langanpätkiä. Yhdessä raidassa on aina kuusi lankaa. Lankaraitoja ei sidota sen paremmin kohdilleen, vaan kun kaikki raidat on pujotettu, tasataan päät saksilla. Tässä kohtaa heräsikin epäilys, että onko lankaraita tarpeeksi tiukasti pylväiden välissä, vai karkailevatko langat paikoiltaan pitkässä käytössä. Jäänee nähtäväksi. Tässä vielä lähikuva lankaraidoista. 

Patalaputhan ovat hyvä joululahja, koska niille on aina käyttöä. Ainoa harmittava asia näissä on, että harvemmin niitä näkee käytössä, koska lahjansaajat tuppaavat unohtamaan, että ne ovat nimenomaan käyttöön eivätkä koristeeksi.

Ensimmäinen askel

Vihdoin pitkän jahkailun jälkeen saimme startattua äidin ja tyttären yhteisen käsityöblogin. Kaikkea on tullut (ja tulee) kokeiltua ja miksemme jakaisi kokemuksia eteenpäin? Saamme omat kokeilumme muistiin ja ehkäpä samalla tarjottua uusia inspiraatioita muille. Oli kyseessä sitten neulonta, virkkaus, origamit, korttiaskartelu tai kynttilöiden tekeminen, kyllä ainakin kerran tulee kokeiltua.

Yritetään alkuun kaivella lähimenneisyyden projekteja tähän ja uusia kokeiluja ja ideoita on jo hautumassa.

Ihan kuin omat ideat eivät jo täyttäisi suurinta osaa vapaa-ajasta, kävimme varmuuden vuoksi viikonloppuna Tampereen käsityömessuilla. Lienemme kokeilleet kaiken ”uuden” sillä tuntui, ettei koko päivänä tullut nähtyä mitään, mikä olisi kirvoittanut Vau!-tyyppistä kommenttia kummankaan suusta. Koukkuaminen oli päässyt historiasta päivänvaloon ja tuntui nyt olevan se mitä kaikkien pitäisi kokeilla. Emme toki halua erottua joukosta, joten kasvatettiin koukkuvarastoa yhdellä hännällisellä versiolla. Siitä varmasti tarkemmin ja ehkäpä jopa jollakin ohjeella myöhemmin. Vaikka mitään ei muka ostettu niin kummallakin oli kotimatkalla syli täynnä pusseja ja polveen hakkasi solmupuun naula.